Punaisen italialaisen tarina

Punaisen italialaisen tarina.

Maatilan navettarakennuksen ladossa se seistä nökötti .
Siitä oli jo 5 vuotta, kun se oli auton peräkärryssä tuotu latoon. Punainen oli katsonut
lamppu silmillään ympärilleen ja huokaissut: ilmaaaaa, raitista ilmaa.
Italialaiselta moottoritehtaalta lähdön jälkeen punainen oli kurvaillut pitkin Etelä-Suomen
katuja Hyrylässä, Hyvinkäällä, Tuusulassa ja Vantaalla. Kilometrejä oli kertynyt
mukavanlaisesti  ja pientä remppaa oli jo alkanut ilmaantumaan.

Mutta tämä….Että hän pääsi maaseudun rauhaan, tätä ei pieni punainen ollut tullut
ajatelleeksi aiemmin….Punainen oli käyttänyt kaikki virtansa akusta ja sotkenut
sähköjohtimiensa virtapiirit ja mitkä lie niin sekaisin, että ensimmäisenä häntä
käynnistämään alkaneet ukkelit olivat aivan sormi keskellä suuta.
Nooo..ihmekös tuo, ei ihan kaikki ukkelit mopoista ymmärrä.
Ja niin jäi punainen italiainen nököttämään ladon nurkkaan,
Mitä lie ukkelit ajatelleet, kun osan osista olivat jättäneet kiinnittämättä paikoilleen, onneksi
olivat kuitenkin laatikkoon osat kasanneet, etteivät ne ihan häveyksiin joutuneet.
Silläpä sillä… 5 vuotta siinä meni. Kesäisin joku kävi vähän ”potkaisemassa” syrjään ja ihmettelemässä mitähän sitä tuollekkin tekisi.

Kunnes…

Kerran kesän päätyttyä keskellä Ilomantsin kylää alkoi mitä enenevissä määrin kuulua
puhetta mopoista, mopoista ja vielä  mopoista. Niiden korjaamisesta, niiden rakentelusta,
niiden tuunaamisesta ja niillä ajelemisesta. Osalla puhujista oli äänessä hieman murrosiän karheutta ja osa puhujista vaikutti hyvin asiantuntevilta ja osa oli sitä mieltä, että eiväthän he paljon mopoista ymmärrä.

Ilomantsi, Ilomantsi. Miten se kuullosti punaisesta jotenkin tutulta… kunnes hän hoksasi:
Ilo-mant-si —- Ilo-na oli ollut tyttö, joka oli hänellä viimeksi ajellut.
Ja niin siinä vain kävi, että punainen italiainen muutti näiden puhua pulputtavien luokse.
Ennen muuttoa punaisesta oli etsitty tietoa netistä, katsottu valokuvia, ihmetelty ja
suunniteltu.

Punaisen italialaisen välietappi oli 60 kilometrin päässä Ilomansissa ja sieltä arvovaltainen valtuuskunta vihdoin ja viimein sai lähteä hakemaan punaista. Voi kuinka punaista ihailtiin ja tutkittiin ja pyörittiin ympärillä ennen kuin varo-varovasti asetettiin peräkärryyn muistaen sitoa  huolellisesti.

Perillä hakija-valtuuskunnan joukkoon liittyi lisää väkeä. Kuinka punaisesta tuntuikaan
mukavalta, kun siitä pyyhittiin ja putsattiin ladossa kertyneet pölyt pois.
Punainen sai sisälleen uuden akun, ja hörähti käyntiin, tosin hetkeksi vain. Siitä nuo puhua
pulputtavat asiantuntijat saivat tietää, että virtaa punaisessa riittää.

Sähköjohtonsa punainen oli saanut sotkettua kilometrien ja vuosien aikana niin, että
tarvittiin laitteita selvittämään missä mahtaa olla syy, että punainen ei jaksa olla käynnissä
pitkiä aikoja. Ja niin, punainen pääsi oikealle ”varikolle” tutkimuksiin. Ja tarina jatkuu…

Aarteen väki <3