Kesäkuu oli ja vilahti
Tervehdys Ilomantsista!
Kesäkuu viiletti niin vauhdilla ohitse, että kun koitti 1.heinäkuuta, piti oikein pysähtyä miettimään, mitä kaikkea onkaan kesällä jo ehtinyt tapahtumaan. Olen ilokseni saanut olla paljon arkityössä mukana, vaikkei se ihan arjelta tunnukaan. Kesä on kesää, oli harmaata, aurinkoista, viileää tai lämmintä: kesä on vapaata, rennompi aikatauluja, erityistä tekemistä, yhdessäoloa ja viipyileviä, tärkeitä hetkiä.
Kesäkuussa meillä on ollut muutama erityinen, hauska reissu.
Kävimme yksikön lasten kanssa Tykkimäellä kesäkuussa. Kouvolalaisen huvipuiston parkkipaikalle kurvatessa pohdimme, että taidamme saada VIP-kohtelua: huvipuisto ammotti sateisen kelin takia lähes tyhjyyttään. Mutta se ei meidän iloamme pilannut! Hyvät varusteet, lämmittelyt ja vähän vaihtovaatetta, niin meinasi koko varattu aika loppua kesken. Viimeisiin hetkiin asti juoksimme laitteissa ja nautimme koko rahan edestä. Olipa muuten erityisen hauskaa, kun minnekään ei tarvinnut jonottaa ja saattoi käydä mielilaitteessaan vaikka kuinka monta kertaa putkeen. Keinukarusellissa näytti yksi ajelevan aivan mahdottoman monta kertaa. Kummitusjuna oli juuri sopivan pelottava, ja uskalsin minäkin muutamaan hurjaan laitteeseen mennä. Mielihetkiäni oli, kun lapsille oli tärkeää lähteä kanssani yhdessä laitteisiin. Semmoinen tunne kyllä lämmittää viileässäkin säässä. Päivä meni loistavasti, ja sai kyllä olla ylpeä meidän lapsistamme ja käytöksestä reissun päällä. Ilomantsiin palatessa oli iloisia, vaikka väsyneitä lapsia.
Toinen pidempi reissu oli Puumalaan mökille. Perinteistä kesämökkeilyä, grillaamista, saunomista ja kalastamista. Kalastaminen on muutenkin ollut kesällä nyt lasten mieleen. Saimaassa käytiin uimassakin, vaikka oli aika viileää vettä. Kalasaaliiksi saatiin useita säyneitä, sekä ahvenia. Niitä olikin lasten sitten jännää opetella suolistamaan. Matkassa oli myös kalastajamestari Petri, jonka kanssa lapset viihtyivät pitkän tovin kallioilla kalastamassa. Puumalassa ollessamme kävimme myös Loketon onkalossa, joka on Pistohiekan lähistöllä sijaitseva 10-13 metriä syvä ja 70 metriä pitkä kalliorotko. Rotkon pohjalla käveleminen vaatii hiukan uskallusta, mutta ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Pohjalta nousu tapahtuu köysiä pitkin kalliota ylös. Tämän uurastuksen jälkeen olikin hyvä käydä kesäisillä herkuilla Lietveden sillan ihanassa kesäkahvilassa. Mökkireissu oli mukava, ja ei haitannut viileinä aamuina lueskella mökin vanhoja Aku Ankkoja köllötellen vällyjen välissä. Paluumatkalla kävimme vielä Jalkaväkimuseossa Mikkelissä. Täällä otettiin lasten kertoman mukaan noin 500 valokuvaa, ja tutustuttiin Suomen sotahistoriaan. Mielenkiintoinen, ja ehdottomasti myös käymisen arvoinen paikka!
Heinäkuuta kohti,
Katriina
