Rajat, jotka kannattelevat

Lastenkoti Aarteen arjessa yksi usein esiin nouseva teema on rajojen merkitys. Se on aihe, joka herättää tunteita – ja hyvä niin. Rajat kun eivät ole vain sääntöjä, vaan ennen kaikkea välittämisen muoto.

Lastensuojelussa kohtaamme lapsia ja nuoria, joiden elämässä rajat ovat voineet olla epäselviä, muuttuvia tai kokonaan puuttuvia. Silloin meidän tehtävämme ei ole ainoastaan asettaa rajoja, vaan tehdä se tavalla, joka rakentaa turvaa ja ennakoitavuutta. Monesti tällainen uusi rajojen asettaminen aiheuttaa lapselle tunteenpurkauksia ja sopeutuminen vie aikaa. Kuitenkin aikuisten johdonmukaisilla, ennakoitavilla rajoilla, nämä tunteenpurkaukset ja rajojen hakeminen vähenevät ja lieventyvät ajan kanssa. Lapsi on uuden oppimisen äärellä.

Hyvä raja on selkeä, johdonmukainen ja ennen kaikkea ymmärrettävä. Se ei synny vallankäytöstä, vaan vastuusta. Kun aikuinen sanoo “ei”, hänen pitäisi samalla viestiä: minä pidän sinusta huolta. Tämä ei ole aina helppoa – ei lapselle eikä aikuiselle. Johdonmukaisena aikuisena toimiminen on iso vastuu, ja vaatii myös aikuiselta voimavaroja, sekä pysähtymistä asian äärelle. Ei – sanana ei ole ollenkaan huono.

Eettisesti tarkasteltuna rajojen asettaminen liittyy vahvasti lapsen oikeuksiin. Lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, ja siihen kuuluu myös se, että aikuinen kantaa vastuun silloin, kun lapsi ei vielä siihen itse pysty. Rajattomuus ei ole vapautta, vaan usein turvattomuutta. Lapsi ei ole valmis kantamaan  rajattomien valintojensa sekä vapautensa vastuuta, eikä sellaiseen häntä tule asettaakaan. Rajojen muutos tulee tapahtua lapsen valmiuksien myötä.

Ajankohtaisessa keskustelussa painotetaan paljon lapsen osallisuutta, mikä on tärkeää. Samalla meidän on huolehdittava siitä, että osallisuus ei tarkoita yksin jättämistä. Lapsi saa ja hänen pitääkin vaikuttaa omaan arkeensa – mutta aikuisen tehtävä on edelleen pitää suunta.

Aarteessa ajattelemme, että parhaat rajat ovat sellaisia, jotka tuntuvat lopulta reiluilta, vaikka ne hetkessä harmittaisivat. Sellaisia, joiden sisällä voi opetella elämää turvallisesti.

Katriina