Syksyinen mökkireissu
Moikka!
Syksy on saapunut ja sen myötä ikävän viileät ja pimeät kelit, mutta se ei
meitä täällä Aarteessa hidasta yhtään. Tästä esimerkkinä tehtiin tuossa taannoin
mökkireissu aivan ihanalle paikalle Enon kupeeseen järven rannalle.
Reissu aamun tunnelma oli hyvin odottava ja niin lapset kuin aikuisetkin odottelivat
lähtöä innoissaan. Mukaan reissuun lähti ohjaajista Minä ja Eeva. Valmisteluita oltiin
tehty jo edellisenä päivänä ja vielä viimeiset yksityiskohdat hiottiin reissu aamuna
kuntoon ennen kuin vihdoin ja viimein koitti lähdön hetki ja auton pakkaus,
hätäisimmät meistä oli jo omat kalastustarvikkeet edellisenä päivänä käynyt
pakkaamassa. Tavaratila täyttyi kovaa vauhtia ja pian tavarat olikin kyydissä
viimeistä laukkuaan myöten (oikein nätissä läjässä jos logistiikka vastaavalta
kysytään.) Sitten ei muuta kuin auton nokka kohti mökkiä, matkalla pysähdyttiin
ihailemaan Salpa-linjaa sekä viimehetken ostokset paikallisesta marketista.
Kohteeseen päästyämme jaettiin kaikille mieluisat nukkumapaikat ja mökkeily sai
alkaa. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen uistin lensi jo kohti järveä, tätä oli odotettu
kuului useammasta suusta allekirjoittaneelta mukaan lukien. Pienen vahingon
seurauksena pääsin jopa hetken kuluttua testaamaan kuinka kylmää vesi oli ja voin
sanoa, se oli kylmää!
Pienen ruokailutauon jälkeen lähdettiin veneilemään ja kalastelemaan joka reissun
teema oli usealle. Kala ei valitettavasti oikein ollut syönnillään, mutta kokemuksia
rikkaampana hymyssä suin järveltä aina tultiin. Ja kyllä sieltä ihan yksi haukikin
saatiin veneeseen saakka!
Iltahämärillä olikin sitten eripuuhat, kodassa kaikki pääsi paistelemaan jälkiruuaksi
vaahtokarkkeja tulen loimussa ja nauttimaan olostaan lämpimässä tulen äärellä.
Vatsat kylläisinä alkoikin sitten Eevan järjestämä heijastinten metsästys pimeässä,
joten taskulamput ja otsavalot kantoon ja kaikki kävi pienissä ryhmissä vuorotellen
etsimässä kasan heijastimia. Nauru raikasi ja valot heiluivat kun pimeällä polulla
heijastimia etsittiin. Jännää ja hauskaa oli kaikilla ja kaikki piilotetut heijastimet
löytyikin lopulta. Eeva oli varannut teemaan sopivat palkinnot, värikkäitä valotikkuja
joista iloa riitti myöhään iltaan saakka.
Loppuilta sujuikin oikein mukavissa merkeissä, saunoen ja makkaraa grillaten sekä
höpötellen niitä näitä, ennen kuin väsymys vei voiton pitkän päivän jäljiltä itse
kullakin ja tuvan täytti tasainen tuhina pois lukien pitkälle yöhön jatkunut erittäin
virkeän kärpäsen pörinä joka oli päässyt livahtamaan mökkiin kylmää karkuun.
Toisena päivänä herättiinkin sitten koleaan syysaamuun kun mittari näytti
pakkaslukemia ja järvelle olikin noussut paksu usva joka kyllä näytti erittäin hienolta.
Tämä ei menoa haitannut vaan mökkitikka lensi ja järvelläkin vielä käytiin.
Lämpimästi päälle ja ei muuta kuin vesille siis!
Sitten alkoi monien mielestä se reissun ikävin vaihe, eli loppusiivous ja auton
pakkaaminen kotiinpaluuta varten. Hommat kuitenkin hoituivat oikein hienosti ja
kaikki hoitivat omat tehtävänsä. Vielä ennen lähtöä alkoikin kysymyksiä tulla, että
koska tullaan uudestaan, eli sen verran hauskaa meillä oli reissussa.
Reissu Terveisin
Niko